Siirry sisältöön
  • Julkaistu
    17.5.2017 
  • Viety eteenpäin
    14.6.2017 
  • Päätös annettu
    30.6.2017 

Elinkautinen suomessa

17.5.2017 klo 11.47 @minttu

Mielestämme elinkautisen vankeusrangaistuksen pitäisi olla oikeasti elinkautinen. toisen ihmisen hengen riistäminen on vakava ja anteeksi antamaton asia, eikä siitä kuuluisi päästä niin helpolla kuin Suomessa nykyisin pääsee, koska jokaisella on oikeus elää. Varsinkin jos murha kohdistuu puolustuskyvyttömiin vanhuksiin tai lapsiin. Jos rangaistukset eivät ole tarpeeksi tiukkoja, se ei välttämättä auta ja rikokset toistuvat helpommin uudestaan. Esimerkiksi kuoleman tuottamisesta seuraa niin pieni tuomio, että rikoksentekijää ei kiiinnosta vapautuessaan, saako hän uuden tuomion vai ei, koska tuomio on niin lepsu. Jos riistää toiselta koko elämän, ei mielestämme ole itselläkään oikeutta elää vapaata elämää.


Ideaa ei voi kannattaa, koska se on tilassa "Päätös annettu".

Lisätietoa

  • Viety eteenpäin 14.6.2017

    Oikeusministeriö

  • PÄÄTÖS 30.6.2017
    Toisen ihmisen hengen riistäminen on vakava teko ja siksi siitä tuomittava elinkautinen vankeusrangaistus on ankarin Suomen lainsäädännön tuntema rangaistus. Käytännössä tämä rangaistus tuleekin määrättäväksi vain murhasta tuomittaessa. Tapossa on niin ikään kyse tahallisesta, mutta ei niin suunnitelmallisesta, raa´asta, julmasta tai yleistä vaaraa aiheuttaneesta henkirikoksesta. Kuolemantuottamukseen syyllistynyt on puolestaan toiminut huolimattomasti.

    Voimassa olevan rikoslain mukaan elinkautiseen vankeuteen tuomittu voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan, kun vankilassaoloaikaa on kertynyt 12 vuotta ja alle 21-vuotiaana rikoksensa tehneellä 10 vuotta. Ehdonalaisesta vapauttamisesta päättää Helsingin hovioikeus, joka arvioi myös vangin riskiä syyllistyä uudelleen väkivaltarikokseen. Muita harkinnassa huomioitavia seikkoja ovat elinkautiseen vankeusrangaistukseen johtaneen rikoksen tai rikosten laatu, muu henkilön rikollisuus, hänen rangaistusaikaiseen toimintaan osallistuminen ja vankila-aikainen käyttäytyminen. Elinkautisesta voi vapautua myös tasavallan presidentin armahduksella. Elinkautisesta vapautuneen ehdonalaisen vapauden koeaika ja jäännösrangaistus ovat kolme vuotta.

    Vuoden 2016 alussa elinkautista suorittavia henkilöitä on ollut vankilassa yhteensä 202. Kyseisenä vuonna elinkautisen rangaistuksen suorittamisen on aloittanut 15 henkilöä ja elinkautisesta vapautunut yhteensä 13 henkilöä. Vuonna 2016 vapautuneiden elinkautisvankien keskimääräinen rangaistuksen pituus on ollut 14 vuotta.

    Elinkautinen vankeus ei ole Suomessa kestänyt henkilön kuolemaan asti. Vuoden 1889 rikoslaissa elinkautinen vankeus kesti 12 vuotta ja sen jälkeinen ehdonalainen vapaus kesti loppuelämän. Suomalaisten rangaistusten pituutta määrittelevä kriminaalipolitiikka on viime vuosikymmenten ajan seurannut Pohjoismaista kehitystä hyvinvointivaltiolta edellytetyllä tavalla. Suomessa tuomitun elinkautisen vankeusrangaistuksen keskimääräinen pituus 14 - 15 vuotta vastaa nykyäänkin hyvin pitkälti muiden Pohjoismaiden käytäntöjä. Elinkautisvankien uusintarikollisuus on vähäisempää kuin kaikkien vankeusvankien keskimäärin. Esimerkiksi vuodesta 1980 lähtien vapautetusta 73 elinkautisvangista vankilaan uuden rikoksen johdosta oli vuoteen 2009 mennessä palannut 16 henkilöä.
    Suomalaisen kriminaalipolitiikan tärkeä tavoite on rikosvastuun toteutuminen, jolloin rikokset tulevat rangaistuiksi ja rikoksentekijät joutuvat vastuuseen teoistaan. Tämän lisäksi kriminaalipolitiikan tavoitteena on minimoida rikollisuudesta ja sen kontrollista aiheutuneita haittoja ja kustannuksia. Turvallisuuden on katsottu toteutuvan parhaiten yhteiskunnassa, joka on sosiaalisesti oikeudenmukainen ja takaa hyvinvoinnin sen jokaiselle jäsenelle.

    Kansainvälisessä tutkimuksessa on todettu, ettei uhka pitkästä vankeusrangaistuksesta toimi pelotteena ja täten estä rikokseen syyllistymistä. Rangaistusten ankaroittamisella ja pidempien vankeustuomioiden määräämisellä ei ole havaittu olevan rikollisuutta vähentävää vaikutusta. Lisäksi suureen osaan väkivaltarikoksista liittyy tekijän impulsiivinen käyttäytyminen ja päihteiden käyttö. Myös vankilalla on katsottu olevan haitallisia vaikutuksia sinne suljettuun henkilöön siten, että vankeudessa vietetty aika saattaa jopa lisätä hänen riskiään syyllistyä uudelleen rikokseen. Näistä syistä kustannuksiltaan kalleinta ja samaan aikaan vaikutuksiltaan haitallisinta vankeusrangaistusta käytetään vasta viimesijaisena keinona suomalaisessa seuraamusjärjestelmässä.

    Vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon tavoitteena onkin yhteiskunnan turvallisuuden lisääminen rikoksentekijöiden uusintarikollisuutta vähentämällä ja rikollista käyttäytymistä ylläpitävää syrjäytymistä ehkäisemällä. Seuraamusjärjestelmää pyritään parhaillaan kehittämään vaikuttavammaksi. Rikoksista annettavien rangaistusten tulee olla oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen ja vastata kansalaisten oikeustajua. Yhtenä toimenpiteenä tähän liittyen on ensikertalaisuutta koskevien säännösten tarkistaminen, joilla on vaikutusta rikoksenuusijan vankeudessa viettämän ajan pituuteen.

    Kriminaalipoliittinen osasto / oikeusministeriö

Kommentit (0)

Kommentoi

Kirjoita idea