Samanlaiset oppimismateriaalit samassa koulussa

Koko Suomi / Martti Rasa

Viety eteenpäin: opetus- ja kulttuuriministeriö

Ihan yksioikoista ”kyllä tai ei”- vastausta ideasi ei ole, vaikka ymmärrän toki, että erityyppisten oppimateriaalien (digitaalinen vs. printti) käyttö esim. rinnakkaisluokilla saattaa hämmentää tai tuntua kummalliselta. Tässä muutamia perusteluita sille, miksi oppilailla on erilaisia oppimateriaaleja käytössään:

-Suomessa ei ole ollut vuoden 1992 jälkeen ns. oppimateriaalien tarkastusjärjestelmää, vaan eri toimijat, voivat halutessaan tuottaa opettajille opetusmateriaaleja ja/ tai oppilaille oppimateriaaleja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koulut ja opettajat itse päättävät, mitä materiaaleja opetuksessaan käyttävät. Kyseinen periaate pohjautuu siihen että opettajan pedagogiseen vapauteen ja ammatilliseen osaamiseen kuuluu mm. se, että kulloinenkin opetusryhmä ja käytettävät opetusmenetelmät määrittävät sen, mitä oppimateriaaleja opettaja kulloinkin käyttää.

-Suomessa opettajat laativat aika paljon itse opetusmateriaalia. Osa materiaaleista voi olla painettua, osa taas digitaalisessa muodossa olevaa. Materiaalin laatu, sisältö ja tarkoituksenmukaisuus määrittävät usein sen, mitä ja miten materiaaleja opetuksessa käytetään.

Nämä edellä mainitsemani kaksi pedagogista perustelua liittyvät siihen, millä perusteella opettajat yleensä valitsevat oppimateriaaleja. Kokonaan toinen asia on se, missä muodossa (digitaalinen vs. printti) materiaalit ovat.

Eräältä suurelta suomalaiselta kustannusalan toimijalta saamani tiedon mukaan digitaalisten oppimateriaalien yleistyminen opetuskäytössä on Suomessa ollut hidasta. Syyt liittyvät suurelta osin edellä esittämiini perusteliuhin, mutta myös siihen, että opettajien digitaaliset taidot vaihtelevat jonkun verran (ks. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161383/6-2019-Digiajan%20peruskoulu_.pdf). Tämä puolestaan saattaa selittää, miksi digitaalisten oppimateriaalien käytössä voi olla koulu –tai opettajakohtaisia eroja.

Vantaan digihankkeesta on tehty seurantatutkimus vuosien 2015-2019 välisenä aikana. Sen tulokset valmistuivat tänä keväänä. Joitain osin päätulokset liittyvät osaltaan esittämääsi ideaan:

-Etenkin seitsemäsluokkalaisten tablettien tai muiden digilaitteiden käyttö näytti yleisen vähäisyytensä lisäksi rajoittuvan lähinnä tiedonhakuun. Neljänsillä luokilla tilanne oli selvästi ’digivaloisampi’ useammassakin oppiaineessa niin harjoitustehtävien ja oppimispelien kuin projekti- sekä pari- ja ryhmätyön kohdalla.

Tämä tulos selittyy mm. sillä, että alaluokille on tällä hetkellä tarjolla enemmän digitaalista oppimateriaalia kuin perusopetuksen yläluokille. Myös eri oppiaineissa on eroja sen mukaan, kuinka digitaalista materiaalia on tarjolla.

-Chromebookien lisääntyminen kouluissa näyttää lisänneen laitteiden käyttöä erityisesti kirjoittamista vaativassa työskentelyssä – seikka, joka nousi vahvasti esiin opettajien ja oppilaiden vastauksissa.

Tämä tulos on puolestaan liittyy siihen, että käytettävällä välineellä (mobiili, tabletti, chromebook, läppäri) on väliä ja siihen, miten ja missä määrin digitaalisuutta käytetään opetuksessa ja oppimisessa.

Vastaukseni sinulle esittämääsi ideaan on ollut pitkä. Mielestäni kaikkein tehokkain ja nopein tapa saada ideasi käytännössä läpi on keskustella siitä omassa koulussasi rehtorin, opettajien ja esim. oppilaskunnan kanssa, sillä koulut itse määräävät, miten ja minkälaista oppimateriaalia he käyttävät.

Ystävällisin terveisin,

Najat Ouakrim-Soivio

Opetusneuvos

Opetus –ja kulttuuriministeriö